Kun uskaltaa pysähtyä kuuntelemaan, alkaa löytyä tilaa myös puheelle uskosta, toivosta, Jumalasta ja rakkaudesta. Kristinuskon aarre on siinä, että se luo suhteen kolmeen suuntaan: Jumalaan, toiseen ihmiseen ja omaan itseen.
 
Toimituskuva_web.jpg

Leenan ajatuksia

Lisää Leenan ajatuksia myös Facebookissa otsikolla Kohtaaminen
https://www.facebook.com/leenapiispaksi/

 

"Työtapani ja näkyni nousee papin perustyön todellisuudesta. Olen tehnyt papin työtä yli 20 vuoden ajan Helsingin yliopiston yliopistopappina ja kisapappina huippu-urheilun maailmassa. 

Pappiskutsumukseni on syventynyt erilaisten ihmisten kanssa ”vierailla lattioilla” tuhansissa sielunhoidon keskusteluissa, kirkollisissa toimituksissa ja muissa tehtävissä. 

Yhteisölähtöinen työtapa on minulle teologisesti luovuttamaton keino toimia pappina. Tämä tarkoittaa menemistä sinne, missä ihmiset viettävät arkeaan ja myös juhlaansa. Voin kohdata ihmisiä aidosti vain asettumalla heidän vierelleen, en ylä- enkä alapuolelta. 

Kun uskaltaa pysähtyä kuuntelemaan, alkaa löytyä tilaa myös puheelle uskosta, toivosta, Jumalasta ja rakkaudesta. Kristinuskon aarre on siinä, että se luo suhteen kolmeen suuntaan: Jumalaan, toiseen ihmiseen ja omaan itseen.

Haluan olla uskollinen niille, joita varten minut on lähetetty palvelemaan ja ottamaan todesta se, mitä kuulen ja näen. Toimin tämän mukaan pysyen samalla uskollisena myös lähettävälle taholle eli kirkolle.

Kirkon on vaalittava ykseyttä mutta tätä voit tehdä monin tavoin. Minulle tämä ykseys tarkoittaa moniäänistä elämää moninaisuuden keskellä: vaikka on yksi oppi, sitä on jatkuvasti tulkittava. Ykseys on lujilla, jos ankkuroimme sen muuttumattomuuteen ja oikeassa olemisen pakkoon. Houkutus tähän on suuri, kun on kyse uskonnosta. Kirkko, joka vaalii vain samanmielisten ykseyttä, sulkee aina ulkopuolelleen ison joukon ihmisiä.

Pitäisikö puhua ykseyden vaalimisen lisäksi yhteyden vaalimisesta? Ykseys on sitä, että on yksi oppi, Raamattu ja tunnustus, mutta yhteys voisi merkitä sitä, että eri tavoin uskosta ajattelevat mahtuisivat samaan kirkkoon. Kutsu yhteyteen pitää ovet auki heillekin, jotka ajattelevat ja uskovat eri tavoin. Jumalan luomistyön ottaminen todesta tarkoittaa minulle sitä, että jokainen ihminen on yhteyden arvoinen. Että pidän huolen siitä, että myös kastamattomien polku on yhtä arvokas kuin kastettujen.

Elämän isoilta kysymyksiltä eivät säästy akateemisesti lahjakkaat nuoret aikuiset eivätkä huippu-urheilun parissa leipänsä ansaitsevat. Harvalla meistä elämä on täydellisen järjestäytynyttä tai kokoaikaista kaaosta. Se sisältää ristiriitaisuuksia, murheita, iloja, jakamista ja yksinäisyyttä, vikoja ja poikkeuksia. Moni meistä kysyy läpi elämän: kelpaanko minä itselleni, toisille ja Jumalalle. 

Kirkon tehtävänä on tarjota ihmisille suorituksesta vapaa alue. Siellä ei katsota menestystä tai menestymättömyyttä, ei onnistumisia eikä virheitä. Siellä katsotaan ihmistä itseään.

Haluan, että kirkossamme näkyisi selkeämmin se elämä, jota olen kuullut ja nähnyt pappina yli 20 vuoden aikana. Tällä hetkellä en ole varma siitä, onko näin. Kuuluvatko nämä äänet, kaipaukset ja elämän moninaisuudet kirkossamme sillä voimalla, jolla niiden pitäisi kuulua?

Sanomme usein, että ihminen on sanojensa mittainen. Myös kirkon pitäisi olla useimmin tätä. Ei riitä, että puhutaan kauniisti. On myös tehtävä kauniita ja tärkeitä tekoja. 

Ja siunaus, se kuuluu kaikille. Kiistatta kaikille sitä pyytäville ja haluaville."